keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Tämä hetki

Eilen haikailin Lontoon perään, joten vastapainoksi ajattelin tänään laittaa muutaman kuvan tämän hetkisestä kotikaupungista Pietarsaaresta. Opiskelin ja asuin täällä 2000 -luvun alussa, ja pidin jo silloin kovasti kaupungista. Sen jälkeen olen palannut tänne aina tasaisin väliajoin ja nyt siis asumme täällä. Pietarsaareen muutto tapahtui aikalailla hetken mielijohteesta, kuten monet muutkin suuret päätökset meidän elämässä :) Vaikka haikailenkin edelleen ulkomaille, olen kuitenkin tyytyväinen tämän hetkiseen asuinpaikkaan. Tämä tuntuu hyvältä tällä hetkellä, joku toinen ehkä myöhemmin.
Yksi parhaimmista asioista, jonka pikkuisen tulo on opettanut, on taito elää tässä hetkessä. Olen oppinut että vauva-arjessa ei voi eikä kannata suunnitella liikaa päivien kulkua. Aluksi se oli vaikeaa, koska olen tottunut suunnittelemaan päivät vähän liiankin tarkkaan. Nyt mennään sen mukaan miten pikkuinen haluaa. Tämä hetki on ainut jolla on merkitystä. Ja niinhän sen pitäisikin olla. Me vain unohdamme sen ja elämme "sitten kun" ja "jos asiat olisi näin, voisin tehdä tätä" mentaliteetilla sen sijaan että nauttisimme arjen pikku iloista. Omassa elämässä arjen pieniä ja suuria iloja on pikkuisen hymy, pienet sormet oman sormen ympärillä, se että saa juoda kahvin ja lukea päivän lehden rauhassa, pitkät päivälenkit vaunujen kanssa, joogatunti, rakkaan halaus päivän päätteeksi. Tällaisissa tunnelmissa tänään... :)

Ei täällä enää näin paljon ole lunta! Kuvat otettu joskus talvella..



Pikkukäärö 




sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Vuosipäivä

Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun tulimme takaisin Suomeen. Kuuden vuoden ulkomailla olon jälkeen vuosi Suomessa on ollut täynnä vaihtelevia tunteita "uutta" kotimaata kohtaan. Varsinkin viime kesä meni melkoisessa kulttuurishokissa ja tunnemyllerryksessä. Olin lukenut paluumuuttajien kokemuksia Suomeen paluusta, mutta jotenkin ajattelin etten itse ole sellainen. Olinhan kuitenkin käynyt Suomessa aina pari kertaa vuodessa ja työskentelin koko ulkomailla olon ajan suomalaisissa yhteisöissä. Ympäröivä elämä ei kuitenkana ollut suomalaista enkä elänyt suomalaisessa yhteiskunnassa. Viime kevään vaalit ja kaikki sitä seurannut toi esiin syitä, joiden takia olin lähtenyt Suomesta. Ennakkoluuloisuus, kateus, suvaitsemattomuus... Yllätys oli myös se, ettei Suomi ole enää niin tasa-arvoinen hyvinvointivaltio kuin olin kuvitellut. Vaikka moni asia täällä on paljon paremmin kuin muualla, emme silti voi tuudittautua ajatukseen, siitä että asiat ovat täydellisesti eikä mitään tarvi tehdä esimerkiksi eriarvoistumiselle.

Vaikka pahin kulttuurishokki alkaa olla takana ja olen sopeutunut melko hyvin elämään täällä Pohjolassa, olen syntynyt with restless legs :) Varsinkin näin keväällä Suomen takatalven yllättäessä muistelen Lontoon aikaista kevättä ja pitkään syksyyn jatkuvaa kesää. Senpä takia tässä tulee muutama kuva entisestä (ja toivottavasti jossain vaiheessa myös nykyisestä) kotikaupungista.

Trafalgar Square

London Eye

Kuninkaalliset hevoset aamulenkillä

Maisemia työmatkalta

Little Venice


Toimiston tube -pysäkki

Kotikuja

Hussle and buzzle of Camden Town








lauantai 31. maaliskuuta 2012

Täällä taas!

Talvihorroksesta toipuneena ajattelin päivittää hieman kuulumisia taas pitkästä aikaa. Viime päivityksestä onkin kulunut jo aikaa ja paljon on ehtinyt tapahtua! Talvi tuntuu todellakin menneen horroksessa. Kuuden vuoden tauon jälkeen odotin kovasti Suomen talvea, pakkasta ja lunta. Pakkasta ja lunta riitti ja nyt en malta odottaa että kevät ja kesä tulisivat vihdoin! Kylmimmät kuukaudet menivät melkolailla sisällä, lähinnä sen takia etten ison mahani kanssa jaksanut juurikaan liikkua. Lisäksi jouduin sairaslomalle jo joulukuun puolessa välissä ennenaikaisten supistusten takia, joten en uskaltanut tehdä mitään ylimääräistä ettei pikkuinen olisi tullut maailmaan liian aikaisin. 
Helmikuussa jännitin että saammeko Danielin valokuvanäyttelyn pystyyn ennenkuin pikkuinen tulee maailmaan. Ehdimme saada avajaiset pois alta ennenkuin pienokainen tuli maailman helmikuun 13. päivä :) Sitä ennen perhe oli jo kasvanut yhdellä vauvalla, kissa sellaisella. Nyt sitten eletään vauva-arkea ja totutellaan siihen, että meitä on kolme. Aika epätodelliselta se vieläkin tuntuu! 

Syntymäpäivänäni mahassa oli vielä kokoa :) 


Helmikuussa Danielilla oli ensimmäinen oma valokuvanäyttely täällä Pietarsaaressa

Meidän vauvat :) 

Koko perhe pienokaisen nimijuhlapäivänä 



tiistai 15. marraskuuta 2011

Talvilepo

Remonttirintamalla on ollut melko hiljaista viime aikoina, kuten päivityksistä saattaa arvata :) Motivaatio on ollut hiukan hakusessa, samoin ylimääräinen aika. Jotain pientä ollaan puuhailtu, esimerkiksi valmisteltu uusia pohjustuksia takoille. Nyt odotellaan että katon tekijät saisivat entiset projektinsa alta pois ja pääsisivät laittamaan meille uuden katon ennen talvea. Alunperin oli puhe, että katto tulee elokuun lopulla, mutta ollaan jo marraskuun puolessa välissä eikä vieläkään ole tietoa tarkemmasta aikataulusta. Muurari lupaili myös, että pääsisi muuramaan erittäinkin nopealla aikataululla, mutta eipä ole hänestäkään kuulunut mitään.
Remontti tulee nyt venymään hieman alkuperäisestä suunnitelmasta. Toivottiin molemmat, että päästäisiin asumaan omaan kotiin jo ensi vuoden alkupuolella mutta se ei taida onnistua. Tai, no omaan kotiin päästään, mutta ei siihen josta alunperin haaveiltiin. Laitettiin asioita vaakakuppeihin ja punnittiin eri vaihtoehtoja ja päädyttiin ostamaan talo Pietarsaaresta. Päätös syntyi sen takia, että halutaan olla lähempänä meille tärkeitä ihmisiä. Useamman ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen tuntuu tyhmältä olla taas kaukana perheistä ja ystävistä, kun kerrankin olisi mahdollisuus nauttia heidän läheisyydestä. Olisi ehkä pitänyt miettiä sitä ennenkuin lähdettiin koko projektiin,  mutta on myös helppoa olla jälkiviisas.  Toinen päätökseen vaikuttanut tekijä on se, että helmikuun lopussa meidän pieni perhe kasvaa yhdellä jäsenellä :) Siitäkin syystä on mukava olla lähempänä tulevia isovanhempia ja ystäviä.
Aurinkotonttia emme missään nimessä tule hylkäämään, se on edelleen meidän ensimmäinen yhteinen ikioma koti. Ei haluta kiirehtiä remontin kanssa, vaan tehdä sen kunnolla ja rauhassa. Ollaan kuitenkin päästy jo melko pitkälle alkuun, nyt on enää se rakentamisosuus jäljellä :) Sitä jatketaan sitten ensi keväänä uudella innolla ja motivaatiolla.
Aurinkotontti jää siis talvilevolle ja ensi keväänä jatketaan siitä mihin nyt jäätiin!

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Remonttirintamalla on ollut hieman hiljaista viime aikoina johtuen työkiireistä. Jotain ollaan kuitenkin saatu aikaiseksi, tai siis Daniel on saanut. Olohuoneen muuri on revitty kokonaan alas ja pohjustustyöt uutta pohjaa varten on aloitettu. Vielä kun saataisiin ne loppuun asti niin aina vain parempi. Mutta hiljaa hyvää tulee, vai miten se meni :) Tässä vielä pari kuvaa olohuoneesta tällä hetkellä.

Muurin takaa löytyi oviaukko!

Ja sama näkymä toisesta suunnasta



lauantai 17. syyskuuta 2011

Paluu arkeen

Ollaan oltu lomailemassa tämä viikko, joten remonttihommat on olleet nyt jäissä hetken aikaa. Varasin meille jo aikaisemmin kesällä matkan Berliiniin ja loma ja matka tulivat kyllä tarpeeseen! Ei olla kumpikaan ehditty pitään lomaa koko kesänä ja tuntuu että aika on vain mennyt jonnekin, joten oli ihanaa saada viettää edes muutama päivä ihan kahdestaan ilman remonttihuolia tai kiireitä. Minä pääsin ainakin irrottautumaan arjesta ihan täydellisesti muutamaksi päiväksi ja se teki enemmän kuin hyvää! Nyt jaksaa taas touhuta remontin, töiden ja koulun parissa seuraavaan lomaan saakka :)
Danielilla oli kiire jo hommiin heti tänään töiden jälkeen ja kamarin piipun purkutyöt alkoivat. Muurari ehdotti että kannattaa harkita koko muurin purkamista, koska joudutaan tekemään pohjatyöt joka tapauksessa uusiksi. Päädyttiin siis siihen, että puretaan se kokonaan pois ja muurataan uusiksi. Tässä muutama kuva työn tuloksista, ja pari maisemakuvaa.

Molemmat piiput muurataan uusiksi ja etummainen puretaan ihan kokonaan pois

Etupiha yläilmoista käsin

Piippu on poissa ja jäljellä vain reikä

Lisää kuvateksti



maanantai 5. syyskuuta 2011

Syksyn satoa

Nyt alkaa syksy olemaan jo niin pitkällä, että ollaan päästy keräilemään kasvimaan ja pihan anteja talvea varten varastoon. Punaviinimarjat on mehustettu ja pakastettu ja muutama viikko sitten, ja viime viikolla oli vuorossa omenat. Vielä olis noin puolet jäljellä puussa, mutta ne on niin korkealla etten oikein omin avuin pääse niin ylös. Mun osalta viikonloppu onkin mennyt lähinnä omenahilloa keitellessä. Nyt pakastin alkaa olla jo niin täynnä että repeilee liitoksistaan! Olis siis varmaan aika alkaa myös kuluttamaan noita pihan antimia :)
Tänään nostin perunat meidän ikiomasta perunamaasta ja olin kyllä yllättynyt miten paljon sieltä tuli perunaa! Perunamaan, niinkuin kasvimaankin hoito on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle tässä kesän aikana, ja perunamaassa kasvoi iloisesti keskenään maitohorsmat, vadelmapensaiden alut ja itse perunat :) Mutta kyllä niistä parista meidän kylvämästä penkistä saatiin yksi laatikollinen perunaa. Ja sitten on vielä vähintään saman verran naapurin pellossa, jotka pitäisi käydä vielä nostamassa. Ekat ihan ikiomat perunat keitin jo eilen, ja oikein hyviltä maistui! Sataprosenttista luomua, niinkuin kaikki muukin meidän pihalla kasvava.

Porkkanat ei oikein kasvaneet niinkuin olisin toivonut, saattoi tosin johtua siitä, että kylvin ne ihan liian lähekkäin koska en arvanut että kaikista siemenistä alkaisi oikeasti kasvamaan jotain :) Niinpä ne jäi tällaisiksi miniporkkanoiksi. Yksi punajuurikin saatiin, ensi vuonna toivottavasti muutama enemmän.

Lisää kuvateksti
Viikonloppu ollaan siis herkuteltu kaikella omenaisella, tässä omenakiisseli mintun kera :)

Lisää kuvateksti
Oikein mukavaa viikonalkua kaikille!