Tämä hetki

Eilen haikailin Lontoon perään, joten vastapainoksi ajattelin tänään laittaa muutaman kuvan tämän hetkisestä kotikaupungista Pietarsaaresta. Opiskelin ja asuin täällä 2000 -luvun alussa, ja pidin jo silloin kovasti kaupungista. Sen jälkeen olen palannut tänne aina tasaisin väliajoin ja nyt siis asumme täällä. Pietarsaareen muutto tapahtui aikalailla hetken mielijohteesta, kuten monet muutkin suuret päätökset meidän elämässä :) Vaikka haikailenkin edelleen ulkomaille, olen kuitenkin tyytyväinen tämän hetkiseen asuinpaikkaan. Tämä tuntuu hyvältä tällä hetkellä, joku toinen ehkä myöhemmin.
Yksi parhaimmista asioista, jonka pikkuisen tulo on opettanut, on taito elää tässä hetkessä. Olen oppinut että vauva-arjessa ei voi eikä kannata suunnitella liikaa päivien kulkua. Aluksi se oli vaikeaa, koska olen tottunut suunnittelemaan päivät vähän liiankin tarkkaan. Nyt mennään sen mukaan miten pikkuinen haluaa. Tämä hetki on ainut jolla on merkitystä. Ja niinhän sen pitäisikin olla. Me vain unohdamme sen ja elämme "sitten kun" ja "jos asiat olisi näin, voisin tehdä tätä" mentaliteetilla sen sijaan että nauttisimme arjen pikku iloista. Omassa elämässä arjen pieniä ja suuria iloja on pikkuisen hymy, pienet sormet oman sormen ympärillä, se että saa juoda kahvin ja lukea päivän lehden rauhassa, pitkät päivälenkit vaunujen kanssa, joogatunti, rakkaan halaus päivän päätteeksi. Tällaisissa tunnelmissa tänään... :)

Ei täällä enää näin paljon ole lunta! Kuvat otettu joskus talvella..

Pikkukäärö 

Vuosipäivä

Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun tulimme takaisin Suomeen. Kuuden vuoden ulkomailla olon jälkeen vuosi Suomessa on ollut täynnä vaihtelevia tunteita "uutta" kotimaata kohtaan. Varsinkin viime kesä meni melkoisessa kulttuurishokissa ja tunnemyllerryksessä. Olin lukenut paluumuuttajien kokemuksia Suomeen paluusta, mutta jotenkin ajattelin etten itse ole sellainen. Olinhan kuitenkin käynyt Suomessa aina pari kertaa vuodessa ja työskentelin koko ulkomailla olon ajan suomalaisissa yhteisöissä. Ympäröivä elämä ei kuitenkana ollut suomalaista enkä elänyt suomalaisessa yhteiskunnassa. Viime kevään vaalit ja kaikki sitä seurannut toi esiin syitä, joiden takia olin lähtenyt Suomesta. Ennakkoluuloisuus, kateus, suvaitsemattomuus... Yllätys oli myös se, ettei Suomi ole enää niin tasa-arvoinen hyvinvointivaltio kuin olin kuvitellut. Vaikka moni asia täällä on paljon paremmin kuin muualla, emme silti voi tuudittautua ajatukseen, siitä että asiat ovat täydellisesti eikä mitään tarvi tehdä esimerkiksi eriarvoistumiselle.

Vaikka pahin kulttuurishokki alkaa olla takana ja olen sopeutunut melko hyvin elämään täällä Pohjolassa, olen syntynyt with restless legs :) Varsinkin näin keväällä Suomen takatalven yllättäessä muistelen Lontoon aikaista kevättä ja pitkään syksyyn jatkuvaa kesää. Senpä takia tässä tulee muutama kuva entisestä (ja toivottavasti jossain vaiheessa myös nykyisestä) kotikaupungista.

Trafalgar Square

London Eye

Kuninkaalliset hevoset aamulenkillä

Maisemia työmatkalta

Little Venice

Toimiston tube -pysäkki

Kotikuja

Hussle and buzzle of Camden Town

Täällä taas!

Talvihorroksesta toipuneena ajattelin päivittää hieman kuulumisia taas pitkästä aikaa. Viime päivityksestä onkin kulunut jo aikaa ja paljon on ehtinyt tapahtua! Talvi tuntuu todellakin menneen horroksessa. Kuuden vuoden tauon jälkeen odotin kovasti Suomen talvea, pakkasta ja lunta. Pakkasta ja lunta riitti ja nyt en malta odottaa että kevät ja kesä tulisivat vihdoin! Kylmimmät kuukaudet menivät melkolailla sisällä, lähinnä sen takia etten ison mahani kanssa jaksanut juurikaan liikkua. Lisäksi jouduin sairaslomalle jo joulukuun puolessa välissä ennenaikaisten supistusten takia, joten en uskaltanut tehdä mitään ylimääräistä ettei pikkuinen olisi tullut maailmaan liian aikaisin. 

Helmikuussa jännitin että saammeko Danielin valokuvanäyttelyn pystyyn ennenkuin pikkuinen tulee maailmaan. Ehdimme saada avajaiset pois alta ennenkuin pienokainen tuli maailman helmikuun 13. päivä :) Sitä ennen perhe oli jo kasvanut yhdellä vauvalla, kissa sellaisella. Nyt sitten eletään vauva-arkea ja totutellaan siihen, että meitä on kolme. Aika epätodelliselta se vieläkin tuntuu! 

Syntymäpäivänäni mahassa oli vielä kokoa :) 

Helmikuussa Danielilla oli ensimmäinen oma valokuvanäyttely täällä Pietarsaaressa

Meidän vauvat :) 

Koko perhe pienokaisen nimijuhlapäivänä