Pihatöitä

Tänään me ollaan vietetty koko päivä pihalla. On ollut niin ihana ilma, aurinko on paistanut koko päivän ja lämmin on tullut varsinkin kun ollaan touhuttu niin kovasti. Minä olen keskittynyt haravoimiseen, koko piha on ihan lehtien peitossa joten tekemistä riittää. Daniel on kaivanut pihalta ylös vähä sitä sun tätä, lähinnä kuitenkin ruohon alle hautautuneita pihakiviä :)

Hyötyliikuntaa parhaimmillaan

Kevään merkkejä :)

Danielin työn tuloksia

Ja tässä myös

 Työt jatkuu taas huomenna!

Päivän saldo

Päivä alkoi hieman jumittavissa tunnelmissa, mutta loppujen lopuksi ollaan saatu tänään paljon aikaiseksi. Käytiin rakennustoimistolla Maxmossa, revittiin yksi huone paljaaksi, käytiin katsomassa samantapaista taloprojektia tässä lähellä, ollaan tutustuttu naapureihin... Ei siis ihan turha päivä! Tässä vielä muutama kuva eiliseltä ja tältä päivältä.

Olohuone alkuperäisessä muodossaan

Sama huone edelleen

Melkein valmista

Daniel työntouhussa

Vanhat tapetit ja pahvit saa kyytiä

Jumitus...

Nyt on pientä jumitusta ilmassa.. Pääsiäinen meni ja siinä samalla aurinkoiset ilmat. Eilen oli aivan ihanan keväinen ilma, ulkona oli paljon lämpimämpään kuin täällä Soltomtenin sisätiloissa ja lämmitettiin taloa pitämällä ovea auki :) Siihen asti ainakin että saatiin takka vetämään. Tänään onkin sitten harmaata, sateista, kylmää... 

Käytiin Maxmossa rakennustoimistolla juttelemassa talon remppaprojektista ja nyt alkaa tuntuun että mitähän tästä tulee.. Ehkä pitäisi vain laittaa talo myyntiin ja muuttaa jonnekin missä ei tarvi huolehtia luvista tai vakuutuksista tai laskuista. 

Saatiin kyllä hyviä vinkkejä mutta myös muistutus siitä, miten isoon projektiin olemme lähdössä. Helpompaa olisi varmasti rakentaa kokonaan talo alusta asti, mutta se ei kuitenkaan ole se mitä halutaan. Mutta jotain tavoitteita joudutaan kyllä miettimään uusiksi. Ihan ensimmäiseksi mietitään uusiksi se, mitä oikeesti ehditään saada täällä talveen mennessä valmiiksi. Tai ehditäänkö yhtään mitään. Tai että kannattaako edes yrittää. Ei haluta kuitenkaan alkaa hosumaan. Tärkein ohje mikä saatiin, oli että suunnitelkaa kunnolla ja rauhassa. Ja jutelkaa samanlaisten projektien kanssa työskennelleiden kanssa. 

Onneksi täältä Vöyristä löytyy aika paljonkin samanlaisia projekteja, saatiin muutama nimi keneltä voidaan pyytää apua ja kenen luona voidaan käydä katsomassa miten heidän remontti on toteutettu. Eli siitä on ainakin hyvä aloittaa.

Jotain konkreettista ollaan sentään saatu jo aikaiseksi. Yksi huone alkaa olla jo melko paljaana. Muovit on irti lattiasta ja vanha puulattia esillä. Kaapit on melkein kokonaan purettu ja seuraavana vuorossa on seinät. Nyt lähden purkamaan turhautumista ja auttamaan Danielia purkuhommissa!

Maalaisromantiikkaa..

Mä olen ihan täysin hurahtanut maalaisromanttiseen tyyliin. Tai en ehkä ihan puhtaasti maalaisromanttiseen, sellaiseen pelkistettyyn versioon siitä. Tykkään siitä, että on avaraa, vaaleaa eikä mitään turhaa. Pieniä kivoja yksityiskohtia saa olla, mutta ei liikaa. Tässä jotain esimerkkejä mitä löysin..








Jotain tällaista tyyliä haluaisin meille, sitten kun joskus päästään sisustusvaiheeseen. Saattaa tosin kestää vielä hetki.. Tuo puuhellasysteemi olisi aivan ihana, mutta en tiedä onko se vähän liian iso meille. Ja tuossa ensimmäisen kuvan keittiössä on vähän liikaa kaikkea mun makuun, mutta tyyliltään se on vähän sinnepäin mistä haaveilen.

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille täältä maalaisromantiikkaunelmista! :)

Back to the basics

Pahoittelut että täällä on ollut hieman hiljaista viime aikoina. Tässä pikainen päivitys kuulumisiin. Nyt ollaan vietetty ensimmäiset yöt reissun jälkeen Vöyrillä omassa kodissa. Ja se oli ihan yhtä ihanaa kuin muistinkin! Vaikka kaksi ensimmäistä yötä meni ilman sähköjä ja yksi yö ilman vettä, se ei haitannut yhtään. Me laitettiin vedet pois päältä talveksi, ettei tule mitään vaurioita kun talo oli ihan kylmillään koko talven. Naapuri joka on huolehtinut vesiasiat aikaisemmin, auttoi meitä hommassa syksyllä ja nyt jouduttiin soittamaan hänet taas avuksi, koska erilaisia putken pätkiä oli niin paljon ettei olisi saatu niitä itse oikeisiin paikkoihin ja oikeaan järjestykseen. Kiitokset hänelle avusta!
Koska emme olleet tehneet sähkösopimusta syksyllä, sähköt oli katkaistu ja uudelleen päälle kytkemisessä meni pari päivää. Hyvin kuitenkin pärjättiin pari yötä ilman sähköjä. Lämmitys onnistui takalla ja kynttilöillä hoidettiin valaistus. Ulkona oli vielä onneksi niin kylmä, että maidot ja muut kylmätuotteet säilyi hyvänä eteisessä. Maanantaina kun saatiin vedet toimimaan, päästiin nauttimaan omasta saunasta ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Sauna on ulkorakennuksessa ja kiuas siellä ei ole mikään paras mahdollinen, mutta noin neljän tunnin lämmittämisen jälkeen lämmintä oli niin paljon että saatiin hyvät löylyt :) Ja kynttilän valossa saunominen oli niin tunnelmallista, että se paikkasi kaikki muut puutteet!
Illat kului mukavasti remonttikirjoja lueskellessa ja remonttia suunnitellessa. Varsinainen remontti ei ole vielä edennyt yhtään, mutta ollaan saatu ainakin jotain asioita eteenpäin. Rahoitus saadaan hoitoon toivottavasti ensi viikolla ja sen jälkeen päästään kunnolla hommiin. Kävimme myös kyselemässä lupa-asioista ja nekin saadaan ensi viikolla vireille. Pienten sydämentykytysten jälkeen löysin onneksi kauppakirjan ja siinä olevan talonumeron perusteella toivottavasti jostain arkistoista löytyy talon pohjapiirrustukset, niin ettei tarvi aloittaa ihan alusta niiden kanssa. Sen jälkeen tarvitaan ainoastaan uudet suunnitelmat ja työt voidaan aloittaa!

Tässä yksi tunnelmakuva viime syksyltä.

Vähän pelottaa miten selvitään kaikesta. Pakollista tekemistä on kuitenkin aika paljon, ja kaikki pitäisi saada hoidettua kesän aikana niin että talossa voi asua jo talvella. Vaikka ei missään nimessä yritetä saada kaikkea tehtyä yhdellä kertaa, tekemistä riittää silti.

Tämäkin kuva on keittiöstä. Seinällä oleva hyllysysteemi on tarkoitus säästä,
samoin kuin edellisen kuvan keittiökaapit.

Uusiutuvaa energiaa koko Suomelle

Tällainen pikapostaus heti näin aamusta. Mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten koko Suomi voisi toimia pelkästään uusiutuvalla energialla.
http://www.tekniikkatalous.fi/energia/article610576.ece

Unelma

Minulla on unelma. Se ei ole mikään mahdoton unelma. En toivo kasoittain rahaa, kunniaa tai mainetta. Minun unelmani on oma koti, jossa viihdyn. Sellainen paikka, jossa voin olla juuri sellainen kuin olen. Paikka jonne voin mennä piiloon pahaa maailmaa. Paikka jossa voin itkeä silloin kun itkettää ja nauraa silloin kun naurattaa. Paikka jossa voin viettää ikimuistoisia hetkiä perheeni ja ystävieni kanssa. Paikka joka odottaa minua jos päätän lähteä tutkimaan lisää maailmaa.
Minun unelmani on myös oma perhe ja se, että voimme elää yhdessä onnellista elämää. Se mitä onni kenellekin on, se riippuu jokaisesta itsestään. Minulle se on perhe, ystävät, koti ja terveys. Ja se, että saan nauttia läheisteni seurasta ja olla lähellä heitä.
Unelmani on myös oma puutarha. Puutarha, josta voin seurata vuodenaikojen vaihteluita ja oman käteni jälkeä. Unelmani on, että voin kasvattaa omat perunat, porkkanat, lantut, nauriit, tomaatit, yrtit, omenat, marjat... Olla mahdollisimman omavarainen.
Tiedän, että olen vain yksi pieni ihminen monien joukossa enkä pysty pelastamaan koko maailmaa, mutta haluan silti kantaa oman korteni kekoon. Vaikka se tuntuu joskus vain sanoilta, haluan uskoa että pienistä puroista todellakin syntyy iso virta. Unelmani on, että kaikki ymmärtäisivät tämän jonain päivänä.

Eilen pääsin ensimmäistä kertaa matkalta paluun jälkeen käymään ihan sisällä asti meidän talossa. Kävin kyllä edellisen Vaasassa vierailun jälkeen kääntymässä pihalla siskoni kanssa, mutta olin vahingossa ottanut mukaan meidän leikkimökin avaimen, joten saimme vain tyytyä kurkkimaan ikkunasta sisään J Nyt oli oikea avain mukana ja pääsimme Danielin kanssa sisään asti. Toimme kaikki matkalta lähetetyt tavarat mukanamme pois vanhempien nurkista lojumasta ja otimme mittoja piirrustuksia varten. Koska meillä ei ole minkäänlaisia piirrustuksia koko talosta, se on ihan ensimmäinen asia joka pitää hoitaa. Nyt meillä on ainakin mitat, joten se on jo yksi pieni askel eteenpäin. Sisällä oli tosin niin kylmä, että jotain tarkennuksia joudutaan vielä tekemään. Jouduimme käymään välillä autossa lämmittelemässä, kun sormet oli ihan kohmeessa alakerran mittausten jälkeen.

Samalla aloin hieman miettimään pitäisikö odottaa että aurinko tulee esiin ennenkuin asetumme taloksi. Mitään herkkua kylmässä talossa asuminen ilman juoksevaa vettä ei varmasti tule olemaan, mutta onneksi meillä on kokemusta vähän kaikenlaisista asumisoloista, varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana. Ja Lontoon vuosien ajalta. Monet Lontoon asunnoista ovat kyllä olleet melko legendaarisia ja niistä riittää muistelemista. Ensimmäinen asuntomme oli Bayswaterissa, pieni, noin 15 neliön yksiö, jossa asuimme yhdessä puolisen vuotta. Välillä seinät meinasivat kaatua päälle ja muutenkin olo ahdistaa, mutta selvisimme hengissä J   

"Makuuhuone"

Ja "keittiö". Näiden kahden "huoneen" välissä noin metri tilaa.

 

Seuraavaksi muutimme West Hampstediin ja asunnon koko kasvoi hieman, ja mikä tärkeintä, saimme oman takapihan. Muuten asunto oli kyllä melkoinen luukku, sisällä haisi home, kokolattiamatto oli ihan musta koska se oli niin likainen, kunnon lämmitystä ei ollut ja syksyllä sisällä oli niin kosteaa, että vaatteet kaapissa alkoi melkein homehtua. Sähkömittarimme toimi punnan kolikoilla, eli aina kun tarvitsimme lisää sähköä, pudotimme punnan kolikkoja sähkömittariin ja saimme taas valoa. Lisäksi puolalainen vuokraemäntämme vuokrasi asuntoa pimeästi ja tuli aina kahden viikon välein hakemaan vuokran, käteisenä ja omilla avaimillaan. 

 

West Hampstedin koti. Huomatkaa oven yläpuolella oleva
sähkömittari!



The Garden



Ja jälleen erittäin kompakti keittiö-makuuhuone -yhdistelmä

  

Tämän jälkeen saimme nauttia melkein vuoden luksuksesta kun pääsimme talonvahdeiksi ihan oikeaan taloon Denmark Hillillä. Asunnon omistajat muuttivat Sveitsiin ja tarvitsivat jonkun huolehtimaan paikasta, ja entisen pomoni avustuksella me saimme homman itsellemme. Ensimmäistä kertaa koskaan yhteisen elämämme aikana meillä oli asunto, jossa oli keittiö, makuuhuone, olohuone ja kylpyhuone. Kylpyhuone oli samaa kokoluokkaa kuin edelliset asuntomme.



The luxury of having livingroom

  

Joulun tunnelmaa



Jossain vaiheessa unelmamme kuitenkin päättyi ja viimeiseksi muutimme asumaan ihan ydinkeskustaan, Victorian aseman viereen. Sijainti oli aivan loistava, ja asuntokin oli ihan siedettävä, ainut päänvaiva oli vuokranantajamme. Vuokraemäntämme vuokrasi asuntoa laittomasti ja hän oli jättänyt maksamatta pakollisen council taxinsä viimeisen puolen vuoden ajalta, joten oven takana oli vähän väliä joko velkojia tai jotain muita, jotka olivat kiinnostuneita siitä missä vuokraemäntämme piilotteli. Tästäkin selvittiin ja olimme taas yhtä kokemusta rikkaampia. Juuri sillä hetkellä asia ei kauheasti naurattanut, mutta nyt näitä kaikkia seikkailuja voi muistella huvittuneena.

 

Victorian kämpän keittiö





Ja olohuone-makuuhuone -
yhdistelmä









Shifting down

Viime kesänä täällä Suomessa oli kovasti puhetta down shiftaamisesta. Sanalle ei ole varsinaista suomennosta mutta sillä tarkoitetaan elämän kohtuullistamista tai elämän muuttamista vapaaehtoisesti vaatimattomampaan suuntaan. Ilmiö on syntynyt alunperin Yhdysvalloissa, jossa sillä tarkoitettiin ylemmän keskiluokan vapaaehtoista muuttamista halvemmille asuinalueille. Keskeisenä ajatuksena down shiftaamisessa on mielekkäämmän elämänrytmin saavuttaminen esimerkiksi työntekoa ja kuluttamista vähentämällä. Viime aikoina on ollut paljon puhetta siitä, miten tämän päivän nuoriso ja nuoret aikuiset arvostavat enemmän omaa vapaa-aikaa kuin työntekoa. Oravanpyörässä juokseminen ei ole enää se elämän ainut päämäärä, nykyään keskitytään enemmän omaan itseen ja omaan hyvinvointiin. Luin joku aikaa sitten keskustelua Helsingin Sanomien nettisivuilta ja se koski juuri tätä aihetta. Monet vanhemman ikäluokan edustajat olivat närkästyneitä siitä, miten me nuoremmat olemme liian itsekeskeisiä ja jäämme vapaaehtoisesti yhteiskunnan elätettäviksi. Ymmärrän kyllä molempia puolia tässä asiassa, aikaisemmin ei ollut samalla tavalla mahdollisuuksia tehdä asioita kuin nyt. Maailma ei ollut läheskään niin avoin kuin tänä päivänä eikä esimerkiksi ulkomaille lähdetty ihan yhtä helposti kuin nykyään.
Meidät varmaan lasketaan tähän down shiftaajien kategoriaan, vaikka itse kyllä en halua luokitella itseäni mihinkään tiettyyn ryhmään. Meille maalle muutto ei ollut mitenkään tietoinen valinta, ollaan toki mietitty aina että olisi ihana olla joku oma piilopirtti jossain minne voi aina palata kun tulee takaisin maailmalta. Koko ostoprosessi kävi niin nopeasti, etten oikeen vieläkään ymmärrä että meillä oikeasti on oma talo. Kun Daniel kertoi talosta Vöyrillä, mun ensimmäiset sanat taisi olla että "oletko nyt ihan hullu, ei me nyt mihinkään Vöyrille voida muuttaa!" Sitten kun olin miettinyt asiaa vähä aikaa, se ei enää tuntunutkaan niin tyhmältä idealta, ja kun näin paikan ensimmäistä kertaa, tiesin että se on just mitä halutaan. Minusta maalle muutto ei tunnu yhtään omituiselta ajatukselta. Kalajokea ei nyt voi miksikään metropoliksi kutsua, eli vaikka olen viimeiset kymmenen vuotta asunut eri kokoisissa kaupungeissa, juuret on kuitenkin maalla. Ja vaikka Vöyri onkin pieni maalaiskylä, puolen tunnin ajomatkan päässä on Vaasa jonne pääsee tuulettuun jos maalaiselämä alkaa ahdistaan.
Tämä down shiftaus aihe tuli mieleen, kun katoin eilen FST:ltä dokumenttia kolmesta ruotsalaispojasta, jotka rakensivat mökin puuhun. Dokumentissa esitettiin aika mielenkiintoisia ajatuksia aiheesta. Tässä linkki jos joku haluaa käydä katsomassa dokumentin: http://yle.fi/ohjelmat/421725.
Luulen, että me päästään shiftaamaan oikein kunnolla alas kun muutetaan ihan kokonaan Vöyrille. Nyt ollaan vasta harjoteltu Suomi-elämää turvallisesti kotona. Talo on ollut kylmillään koko talven, joten sen lämmittämisessä kestää hetken aikaa. Lisäksi vesiputki oli jäätynyt toissa talvena, niin että sisälle ei tule vettä. Ulkorakennuksessa onneksi vesi toimii, eli se kannetaan sieltä sisään, ja lämmitetään takkatulen voimin jos halutaan lämmintä vettä. Eli todellakin back to basics! Mutta siitä tulee hauskaa, tai niin ainakin yritän vakuutella itselleni :)

Energia-asiaa

Pari viimeistä päivää on olleet melko energiapainotteisia. Olen lueskellut erilaisista energiansäästötavoista, energiatehokkuudesta ja erilaisista energian tuottamistavoista. Kaiken tämän tietomäärän jälkeen pää on hieman sekaisin ja asioita on pitänyt sulatella tämä päivä. Tuo Pieni Suuri Energiakirja on ollut kyllä hyvä ja voin suositella sitä jos saada tietoa energiatehokkuudesta ja energiansäästämisestä. Kaikki termit ja muut on selitetty niin että tällainen asioista mitään tietämätönkin ymmärtää mistä puhutaan.
Meille kaikista ajankohtaisinta tällä hetkellä on saada mahdollisimman paljon tietoa erilaisista lämmitysmuodoista. Ensin mietimme maalämpöä, mutta nyt olemme tulleet hieman toisiin aatoksiin. Investointina se on melko kallis, ja koska kyse on kuitenkin suhteellisen uudesta keksinnöstä täällä meillä, en usko että tuotekehittelyssä on vielä päästy kauhean pitkälle. Muuten se olisi ihanteellisin ratkaisu, ympäristöystävällinen, vaivaton, helppo käyttää.. Ilmalämpöpumpun olemme jättäneet suosiolla pois, koska se ei yksinään riitä lämmittämään taloa kovimmilla pakkasilla. Itse olen tällä hetkellä kallistumassa pellettikattilan puoleen. Vaikka sekään ei ole ilmainen investointi, se on silti hieman edullisempi kuin maalämpö, ympäristöystävällinen ja melko vaivaton käyttää. Ainut mikä voi tuottaa ongelmia, on se, että se vaatii paljon tilaa. Ammattilaisen kanssa täytyy siis tarkistaa minkälaiset mahdollisuudet meille olisi asentaa sellainen.
Kirjaa lueskellessani yllätyksenä tuli se, että Suomessa ei millään tavalla tueta erilaisten uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä sähkön tuottamisessa, ainakaan jos kyse on yksityishenkilöstä. Aurinkoenergialla tuotetun sähkön hinta on kirjan mukaan noin seitsemän kertaa kalliimpaa kuin muualta ostettu sähkö. Tässä ei ole mitään järkeä! Olimme toivoneet, että voisimme käyttää itse tuotettua aurinkoenergiaa mutta se jää varmaan haaveeksi niin kauan kuin sen tuottaminen on näin kallista.
Intiassa ollessamme kävimme Auroville nimisessä kylässä lähellä Pondicherryä, ja siellä koko kylä toimii pelkästään aurinko- ja tuulienergian voimin ja saimme paljon ideoita omaa rakennusprojektiamme varten. Nyt tuntuu että kaikki hyvät ideat lytätään ennenkuin niitä pääsee edes kunnolla suunnittelemaan. Suomessa on niin paljon eri lupia ja byrokratiaa edessä, niin että täällä ei valitettavasti voi toteuttaa omia ideoitaan samalla tavalla kuin muualla maailmassa. Kaikella tällä on tietysti tarkoituksensa, mutta kun tulee maailmalta ja maista missä ei tunneta juuri mitään rajoituksia minkään suhteen, on omituista olla takaisin "sivistyneessä" maassa, jossa ihan kaikkea on rajoitettu jonkinlaisilla säännöksillä. Ehkä siihenkin taas tottuu kun on ollut täällä tarpeeksi kauan..
Nyt aion jättää kaikki energia-asiat ja talonrakennussivustot rauhaan ja lähteä nauttimaan alkavasta viikonlopusta!

Alku on aina vaikein..

Alku on aina vaikein, ja varsinkin tässä tilanteessa se tuntuu erittäinkin hankalalta. Talon remontin aloittaminen on ollut mielessä viime elokuusta lähtien, ja nyt se on vihdoin oikeasti ajankohtaista. Mutta mistä pitäisi aloittaa? Tiedämme suurinpiirtein mitä haluamme saada tehtyä kesän aikana, mutta meillä ei ole vielä tiedossa mitä kaikkea ylimääräistä tulee paljastumaan kun alamme tutkia talon perusteita. Ja kaikista vaikeimmalta tällä hetkellä tuntuu aloittaminen. Mistä pitää aloittaa? Ensimmäiseksi tarvitsemme piirrustukset, se on selvää. Tarvitsemme myös jonkinlaisen kuntoarvion talosta ja jonkun ammattilaisen tekemään meille suunnitelman siitä miten realistisia meidän toiveemme ovat ja mistä remontti kannattaa aloittaa. Olen lueskellut ja etsinyt tietoa netistä ja kirjastosta vanhan hirsitalon remontoinnista, ja sitä näyttää olevan ihan kiitettävästi saatavilla. Kirjastosta löysin muutaman hyvän kirjan, melko vanhoja tosin mutta ehkä tällaisissa asioissa asiat eivät muutu niin paljon.

Tuo Pieni Suuri Energiakirja on erittäin mielenkiintoinen. En ole vielä päässyt kovin pitkälle, mutta alku näyttää lupaavalta. Emme ole vielä ihan täysin päässeet yhteisymmärrykseen tulevasta lämmitysmuodosta, ja toivon, että kirja hieman antaisi vinkkejä siitä, mikä olisi ympäristöystävällisin ja edullisin vaihtoehto. Vinkkejä otetaan vastaan! Tavoite on, että talostamme tulee mahdollisimman energiatehokas ja ympäristöystävällinen. Tällä hetkellä siellä on öljylämmitys, mutta siitä haluamme päästä eroon. Onneksi öljykattila on niin vanha, että joutuisimme vaihtamaan sen, joten lämmitysjärjestelmän vaihtaminen olisi ajankohtaista joka tapauksessa.

Nyt jätän kaikki talonremontti- ja energia-asiat hautumaan vähäksi aikaa. Ulkona on niin ihana ilma että lähden nauttimaan keväisestä säästä. Koko eilisen päivän satoi vettä aamusta iltaa, joten pieni auringonpaiste on erittäin tervetullutta.





Paluu todellisuuteen

Tämä blogi kertoo elämästäni pienen pienessä Vöyrin kunnassa, suomalaiseen maalaiselämään sopeutumisesta lähes kuuden vuoden ulkomailla asumisen jälkeen ja ensimmäisen oman talon remontoinnista. Ensimakua suomalaiselämästä sain jo viime kesänä kun muutin takaisin lapsuudenmaisemiin Kalajoelle. Kesä meni töitä tehdessä, matkakassaa kartuttaessa ja tietysti perheen ja ystävien seurasta nauttiessa. Viimeiset viisi ja puoli vuotta olen viettänyt ulkomailla, töissä ja lomaillessa. Muutama päivä sitten palasimme poikaystäväni kanssa kauan suunnitellulta ja haaveillulta matkalta Aasiasta. Vietimme yhteensä kuusi kuukautta Intiassa, Thaimaassa, Kampotsassa, Vietnamissa ja Laosissa. Sitä ennen ehdin asua neljä vuotta Lontoossa ja vuoden Espanjassa. Ja nyt on siis aika palata takaisin Suomeen. Ennen matkalle lähtöä viime syksynä ostimme ensimmäisen yhteisen talon Vöyriltä. Talo jäi odottamaan meitä talveksi tänne ja nyt on siis tarkoitus alkaa remontoimaan sitä ja aloittaa pitkän tauon jälkeen elämä Suomessa.

Ennen viime syksyä en ollut koskaan elämässäni käynyt Vöyrissä, en edes tiennyt missä koko kylä sijaitsee. Mutta heti ensimmäisestä vierailusta lähtien olin myyty. Vöyri on todella pieni kylä, varsinkin Lontoon jälkeen, ja monet varmasti ovat epäilleet miten tulen sopeutumaan sinne pitkän kaupunkielämän jälkeen. Itsekin epäilin sitä ennen kuin näin tulevan talomme, kun astuimme talon pihaan, tiesin että tämä paikka on juuri se mistä molemmat olemme salassa haaveilleet. Asunnon osto ei ollut millään tavalla suunnitelmissa, onneksi poikaystäväni kuitenkin sattui näkemään ilmoituksen Soltomtenista ja sai minut myös innostumaan ajatuksesta talon ostosta. Ja nyt paikka on siis meidän. Talo on vanha 1920 -luvulta peräisin oleva hirsitalo, pihaa on puoli hehtaaria ja pihalla on myös vanha navettarakennus ja lato. Suunnitelmissa on saada talo talviasuttavaan kuntoon ensi talveen mennessä. Kumpikaan meistä ei tiedä mitään talon remontoinnista, joten meillä on edessä mielenkiintoinen kesä. Tavoitteemme on tehdä talostamme mahdollisimman ympäristöystävällinen ja omavarainen, ja selvitä remontista niin paljon itse ja talkoovoimin kuin mahdollista.

Jatkan juttua myöhemmin.. Kävin lainaamassa kirjastosta kasan kirjoja talon remontoinnista, joten pitäisi alkaa hommiin. Laitan vielä muutaman kuvan tähän talostamme, että näette minkälainen projekti meillä on edessämme.