Viime kesänä täällä Suomessa oli kovasti puhetta down shiftaamisesta. Sanalle ei ole varsinaista suomennosta mutta sillä tarkoitetaan elämän kohtuullistamista tai elämän muuttamista vapaaehtoisesti vaatimattomampaan suuntaan. Ilmiö on syntynyt alunperin Yhdysvalloissa, jossa sillä tarkoitettiin ylemmän keskiluokan vapaaehtoista muuttamista halvemmille asuinalueille. Keskeisenä ajatuksena down shiftaamisessa on mielekkäämmän elämänrytmin saavuttaminen esimerkiksi työntekoa ja kuluttamista vähentämällä. Viime aikoina on ollut paljon puhetta siitä, miten tämän päivän nuoriso ja nuoret aikuiset arvostavat enemmän omaa vapaa-aikaa kuin työntekoa. Oravanpyörässä juokseminen ei ole enää se elämän ainut päämäärä, nykyään keskitytään enemmän omaan itseen ja omaan hyvinvointiin. Luin joku aikaa sitten keskustelua Helsingin Sanomien nettisivuilta ja se koski juuri tätä aihetta. Monet vanhemman ikäluokan edustajat olivat närkästyneitä siitä, miten me nuoremmat olemme liian itsekeskeisiä ja jäämme vapaaehtoisesti yhteiskunnan elätettäviksi. Ymmärrän kyllä molempia puolia tässä asiassa, aikaisemmin ei ollut samalla tavalla mahdollisuuksia tehdä asioita kuin nyt. Maailma ei ollut läheskään niin avoin kuin tänä päivänä eikä esimerkiksi ulkomaille lähdetty ihan yhtä helposti kuin nykyään.
Meidät varmaan lasketaan tähän down shiftaajien kategoriaan, vaikka itse kyllä en halua luokitella itseäni mihinkään tiettyyn ryhmään. Meille maalle muutto ei ollut mitenkään tietoinen valinta, ollaan toki mietitty aina että olisi ihana olla joku oma piilopirtti jossain minne voi aina palata kun tulee takaisin maailmalta. Koko ostoprosessi kävi niin nopeasti, etten oikeen vieläkään ymmärrä että meillä oikeasti on oma talo. Kun Daniel kertoi talosta Vöyrillä, mun ensimmäiset sanat taisi olla että "oletko nyt ihan hullu, ei me nyt mihinkään Vöyrille voida muuttaa!" Sitten kun olin miettinyt asiaa vähä aikaa, se ei enää tuntunutkaan niin tyhmältä idealta, ja kun näin paikan ensimmäistä kertaa, tiesin että se on just mitä halutaan. Minusta maalle muutto ei tunnu yhtään omituiselta ajatukselta. Kalajokea ei nyt voi miksikään metropoliksi kutsua, eli vaikka olen viimeiset kymmenen vuotta asunut eri kokoisissa kaupungeissa, juuret on kuitenkin maalla. Ja vaikka Vöyri onkin pieni maalaiskylä, puolen tunnin ajomatkan päässä on Vaasa jonne pääsee tuulettuun jos maalaiselämä alkaa ahdistaan.
Tämä down shiftaus aihe tuli mieleen, kun katoin eilen FST:ltä dokumenttia kolmesta ruotsalaispojasta, jotka rakensivat mökin puuhun. Dokumentissa esitettiin aika mielenkiintoisia ajatuksia aiheesta. Tässä linkki jos joku haluaa käydä katsomassa dokumentin: http://yle.fi/ohjelmat/421725.
Luulen, että me päästään shiftaamaan oikein kunnolla alas kun muutetaan ihan kokonaan Vöyrille. Nyt ollaan vasta harjoteltu Suomi-elämää turvallisesti kotona. Talo on ollut kylmillään koko talven, joten sen lämmittämisessä kestää hetken aikaa. Lisäksi vesiputki oli jäätynyt toissa talvena, niin että sisälle ei tule vettä. Ulkorakennuksessa onneksi vesi toimii, eli se kannetaan sieltä sisään, ja lämmitetään takkatulen voimin jos halutaan lämmintä vettä. Eli todellakin back to basics! Mutta siitä tulee hauskaa, tai niin ainakin yritän vakuutella itselleni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti