Eilen pääsin ensimmäistä kertaa matkalta paluun jälkeen käymään ihan sisällä asti meidän talossa. Kävin kyllä edellisen Vaasassa vierailun jälkeen kääntymässä pihalla siskoni kanssa, mutta olin vahingossa ottanut mukaan meidän leikkimökin avaimen, joten saimme vain tyytyä kurkkimaan ikkunasta sisään J Nyt oli oikea avain mukana ja pääsimme Danielin kanssa sisään asti. Toimme kaikki matkalta lähetetyt tavarat mukanamme pois vanhempien nurkista lojumasta ja otimme mittoja piirrustuksia varten. Koska meillä ei ole minkäänlaisia piirrustuksia koko talosta, se on ihan ensimmäinen asia joka pitää hoitaa. Nyt meillä on ainakin mitat, joten se on jo yksi pieni askel eteenpäin. Sisällä oli tosin niin kylmä, että jotain tarkennuksia joudutaan vielä tekemään. Jouduimme käymään välillä autossa lämmittelemässä, kun sormet oli ihan kohmeessa alakerran mittausten jälkeen.

Samalla aloin hieman miettimään pitäisikö odottaa että aurinko tulee esiin ennenkuin asetumme taloksi. Mitään herkkua kylmässä talossa asuminen ilman juoksevaa vettä ei varmasti tule olemaan, mutta onneksi meillä on kokemusta vähän kaikenlaisista asumisoloista, varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana. Ja Lontoon vuosien ajalta. Monet Lontoon asunnoista ovat kyllä olleet melko legendaarisia ja niistä riittää muistelemista. Ensimmäinen asuntomme oli Bayswaterissa, pieni, noin 15 neliön yksiö, jossa asuimme yhdessä puolisen vuotta. Välillä seinät meinasivat kaatua päälle ja muutenkin olo ahdistaa, mutta selvisimme hengissä J   

"Makuuhuone"

Ja "keittiö". Näiden kahden "huoneen" välissä noin metri tilaa.

 

Seuraavaksi muutimme West Hampstediin ja asunnon koko kasvoi hieman, ja mikä tärkeintä, saimme oman takapihan. Muuten asunto oli kyllä melkoinen luukku, sisällä haisi home, kokolattiamatto oli ihan musta koska se oli niin likainen, kunnon lämmitystä ei ollut ja syksyllä sisällä oli niin kosteaa, että vaatteet kaapissa alkoi melkein homehtua. Sähkömittarimme toimi punnan kolikoilla, eli aina kun tarvitsimme lisää sähköä, pudotimme punnan kolikkoja sähkömittariin ja saimme taas valoa. Lisäksi puolalainen vuokraemäntämme vuokrasi asuntoa pimeästi ja tuli aina kahden viikon välein hakemaan vuokran, käteisenä ja omilla avaimillaan. 

 

West Hampstedin koti. Huomatkaa oven yläpuolella oleva
sähkömittari!



The Garden



Ja jälleen erittäin kompakti keittiö-makuuhuone -yhdistelmä

  

Tämän jälkeen saimme nauttia melkein vuoden luksuksesta kun pääsimme talonvahdeiksi ihan oikeaan taloon Denmark Hillillä. Asunnon omistajat muuttivat Sveitsiin ja tarvitsivat jonkun huolehtimaan paikasta, ja entisen pomoni avustuksella me saimme homman itsellemme. Ensimmäistä kertaa koskaan yhteisen elämämme aikana meillä oli asunto, jossa oli keittiö, makuuhuone, olohuone ja kylpyhuone. Kylpyhuone oli samaa kokoluokkaa kuin edelliset asuntomme.



The luxury of having livingroom

  

Joulun tunnelmaa



Jossain vaiheessa unelmamme kuitenkin päättyi ja viimeiseksi muutimme asumaan ihan ydinkeskustaan, Victorian aseman viereen. Sijainti oli aivan loistava, ja asuntokin oli ihan siedettävä, ainut päänvaiva oli vuokranantajamme. Vuokraemäntämme vuokrasi asuntoa laittomasti ja hän oli jättänyt maksamatta pakollisen council taxinsä viimeisen puolen vuoden ajalta, joten oven takana oli vähän väliä joko velkojia tai jotain muita, jotka olivat kiinnostuneita siitä missä vuokraemäntämme piilotteli. Tästäkin selvittiin ja olimme taas yhtä kokemusta rikkaampia. Juuri sillä hetkellä asia ei kauheasti naurattanut, mutta nyt näitä kaikkia seikkailuja voi muistella huvittuneena.

 

Victorian kämpän keittiö





Ja olohuone-makuuhuone -
yhdistelmä